Eilen aamulla, kun lajittelin pyykkiä ikkunan vieressä, huomasin jotain, mikä sai sydämeni jättämään lyönnin väliin. Aluksi ajattelin, että se oli vain vähän nukkaa tai ehkä kuivunutta pesuainetta kankaassa. Mutta kun käänsin paidan valoa kohti… tunsin levottomuuden aallon.

“Voisivatko ne olla hyönteisten munia? Toukkaryhmä?” mietin ja kumarruin epäröiden lähemmäs. Kun tarkastelin sitä tarkemmin, pulssini kiihtyi — aivan siinä, kankaalle hajallaan, oli kymmeniä pieniä, pyöreitä munia. Mieleni siirtyi heti pahimpiin mahdollisiin skenaarioihin: tartunta? Kangasta syövät tuholaiset?

Mutta kun katsoin tarkemmin, niissä oli jotain oudon tarkoituksellista. Niiden sijoittelu, muoto, jopa heikko vihertävä sävy — kaikki vaikutti liian herkältä tuhottavaksi.

Silloin se iski minuun. Nämä eivät olleet koiperhosen munia tai merkki tuholaisongelmasta.
Ne olivat perhosen munia, jotenkin asetettu suoraan vaatteilleni — odottamaton muistutus luonnon hiljaisesta sitkeydestä kaikkein oudoimmissa paikoissa.